Aina ei voi voittaa

Kesän kolme lomaviikkoa tulivat ja menivät, joten tänään koitti paluu töihin ja tavalliseen arkeen. Tässä vaiheessa voinee rehellisyyden nimissä todeta, ettei loma ollut mitenkään erityisen onnistunut tapaus tällä kertaa, vaikka se alkoikin lupaavasti isolla perhereissulla Suomeen. M:n äiti täytti 60 vuotta alkuvuodesta, ja jo viime vuonna hän ilmoitti, ettei aio pitää juhlia vaan tarjoaisi mieluummin koko perheelle (eli M:n vanhemmat, veli ja me kaksi) lomamatkan jonnekin yhdessä. He olivat jo pitkään halunneet käydä Suomessa, mutta sopivaa hetkeä ei ollut löytynyt, joten päätimme tehdä yhteisen matkan, jonka aikana viettäisimme aikaa myös Suomen perheeni kanssa.

Reissu olikin kaikin puolin oikein onnistunut, ja siihen sisältyi niin rentouttavaa mökkeilyä kuin kulttuuritarjontaakin sekä mukavaa oleskelua Raahessa ja yhden päivän visiitit Ouluun ja Helsinkiin. Vietimme paljon aikaa äidin ja isän kanssa, tapasimme muutakin sukua, Oulussa näin rakasta ystäväpariskuntaa ja Helsingissä kävimme Korkeasaaressa, jossa en ole käynyt sitten lapsuuden. Ainoa harmistuttava asia oli se, että isä-parka oli flunssassa melkein koko reissun ajan, ja siitä ehkä arvaattekin, mikä loppulomassa meni pieleen. Saavuttuamme kotiin toisen lomaviikon maanantaina aamupäivästä M alkoi varsin nopeasti niiskuttamaan, ja tiistaihin mennessä päällä oli jo kunnon flunssa.

No, siinä sitä sitten kärvisteltiin koko se viikko, ja kolmaskin lomaviikko meni toipumisen seilatessa edestakaisin. Yhden paremman päivän jälkeen seurasi toinen huonompi, ja sitten taas parani vähän vain huonontuakseen seuraavana päivänä. Kaikki suunnitelmamme peruuntuivat yksi toisensa jälkeen, koska minnekään lähtemisestä ei vaan tullut mitään siinä kunnossa. Onneksi en kuitenkaan itse sairastunut, ja meneehän se loma sisälläkin ollessa… No, viimeisenä viikonloppuna pääsimme kuitenkin ulos syömään ja elokuviin, ja toki kahteen viikkoon mahtui monenlaisia muitakin mukavia hetkiä, vaikka suunnitellut menot eivät toteutuneetkaan. Ensi vuonna otetaan vahinko takaisin ja tehdään lomasta aivan erityisen hyvä – tai ainakin siihen pyritään.

Tämänpäiväistä paluuta töihin varjosti hitusen aamuinen havainto yön aikana tyhjenneestä pyörän takakumista, mutta onneksi työpaikalleni ei ole meiltä pitkä matka, joten olin vain hitusen myöhässä. Töissä oli todella hektistä mutta myös ihanaa, joten kyllä tässä on akut latautuneet loman pettymyksistä huolimatta. Näillä siis eteenpäin, ja koska meillä on molemmilla vielä lomapäiviä jäljellä, jossain vaiheessa loppuvuotta tai ensi kevättä voi vielä ottaa pitemmän pätkän vapaata tai useamman pitkän viikonlopun, joten ei hätä ole tämän näköinen.

Äiti

Äitienpäivästäkin johtuen olen tänään ajatellut äitiäni erityisen paljon. Luin Imagessa olleen kirjailija Karl Ove Knausgårdin kirjoittaman kovin kuvauksellisen ja mietteliään jutun tapaamisestaan neurokirurgi Henry Marshin kanssa, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Äitini ei tietääkseni ole koskaan leikannut aivoja, mutta kirurgi hän yhtä kaikki on, joskin nykyisin jo eläkkeellä.

Vanhempieni lääkäriys on aina ollut iso osa perhe-elämäämme, vaikka töiden yksityiskohdat jäivätkin toki töihin. Ei meillä koskaan puhuttu sen kummemmin onnistuneista kuin epäonnistuneistakaan leikkauksista, mutta joskus muistan isän olleen erityisen suojelevainen äitiä kohtaan, kun töissä oli tapahtunut jotain vaikeaa, mistä ei voinut kertoa.

Ei sillä, että äitini olisi suojelua tarvitseva ihminen. Vahvempaa ihmistä on vaikea kuvitella. Luulen perineeni monet suojamuurini ja vakauden käsitellä tunnekuohujani äidiltäni. Äiti on myös huikean positiivinen ihminen, joka jaksaa löytää keinot jatkaa eteenpäin vaikka mitä tulisi eteen. Sitä periksiantamattomuutta ja peruspositiivisuutta uskon perineeni myös. Sosiaalisena kameleonttina äiti tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ja hänessä on jotain erityistä hurmaavuutta, joka tekee hänestä helposti lähestyttävän ja viehättävän.

Toisaalta häntä on vaikea oppia tuntemaan, sillä äitini ei helposti päästä ihmisiä lähelleen. Samaa piirrettä löytyy minustakin, joten sen ymmärtäminen ei ole ollut vaikeaa. Meidän perheessämme tunnetaan syvästi, mutta ne kuohut ovat useimmiten piilossa, kaukana pinnan alla. Silloin  kun ne eivät suostu pysymään siellä, on äitini useimmiten rauhanrakentaja.

Äitini on antanut minulle ja siskolleni vastustamattoman tahdon ja kallisarvoisen tavan kokea maailma rajattomana paikkana. Vanhemmiltani olemme saaneet siivet, jotka kantavat kaikissa tuulissa. Siitä – ja kaikesta muustakin – olen pohjattoman kiitollinen.

Introvertti suosittelee

Nyt tuli tehtyä sellainen hankinta, että on pakko hehkuttaa, mutta ensin on syytä hieman taustoittaa. Töissä meillä on avokonttori, jonka jaan tanskalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten asiakaspalvelijakollegojeni, tiimin enemmän tai vähemmän virallisen vetäjän sekä lähimmän esimiehemme kanssa. Lisäksi samassa suuressa huoneessa on IT-puolen pojat, joista ei usein kuulu päivän mittaan mitään. Kollegoista sen sijaan kuuluu etenkin puhelinten soidessa mutta muutenkin, koska olemme aika puheliasta ja välillä riehakastakin porukkaa. Sanottakoon heti alkuun, että tykkään kollegoistani valtavasti, ja enimmäkseen meillä on älyttömän hauskaa keskenämme.

Sitten se mutta. Ensinnäkin olen aika vahvasti introvertti tapaus, eli lataudun yksin ollessani ja käytän virtaa silloin kun olen muiden ihmisten seurassa. Toisekseen teen asiakaspalvelun lisäksi huomattavan paljon työtä erilaisten tekstien kanssa, eli suurimman osan päivästä käännän tekstejä tanskasta suomeksi, ja siihen päälle teen keskittymistä vaativaa AdWords-optimointia ja muuta mainontaan liittyvää duunia. Näin ollen häly käy välillä hermoille, kun pitäisi saada keskittyä kunnolla. Alusta asti minulla on ollut työn puolesta käytössä kohtuullisen hyvät kuulokkeet, joiden kautta voi kuunnella musiikkia työn ohessa ja jotka myös blokkaavat jonkin verran taustahälyä, mutta olen monesti miettinyt, etteivät ne silti ehkä ole parhaat mahdolliset apuvälineet tilanteeseeni.

Niinpä tein vähän taustatutkimusta, säästin rahaa ja viimeisimmän palkan pamahtaessa tilille laitoin viimein tilauksen menemään. Eilen sain käsiini ihanat, hopeanväriset Bose QuietComfort 35 -kuulokkeet, ja tänään kokeilin niitä ensimmäistä kertaa töissä. Ero aiempaan oli aivan uskomaton. Vastamelu yhdistettynä hyvään musiikkiin sai kollegojen puheensorinan haipumaan jonnekin tajuntani ulottumattomiin aina kun kuulokkeet olivat päässä. Käytin niitä miltei koko päivän lounasta ja yhtä puolen tunnin palaveria lukuun ottamatta, ja päivän päätteeksi akkua oli edelleen jäljellä 90%. Ne ovat niin mukavat ettei niiden pitäminen haittaa yhtään, ja parhainta kaikesta, päivän päätteeksi olin aivan yhtä virkeä kuin päivän aloittaessani. Normaali iltapäivän väsähdys jäi kokonaan tulematta, en hyppinyt neuroottisesti eri työtehtävien välillä jatkuvasti niin kuin usein tahtoo tapahtua, ja sain paljon aikaan.

Ainoa ongelma kuulokkeiden kanssa oli se, etten saanut niitä millään yhdistettyä työläppäriini Bluetoothin kautta, vaan päädyin kuuntelemaan musiikkia kännykän kautta koko päivän. Pitää vielä yrittää säätää läppärin asetusten kanssa jossain vaiheessa, josko saisin ongelman ratkaistua, mutta eipä tuosta suurta vaivaa ollut. Langattomat kuulokkeet kulkevat näppärästi mukana ja jos akku sattuu loppumaan, voi ne kytkeä johdolla kiinni kännykkään tai tietokoneeseen, jolloin ne toimivat tavallisina kuulokkeina ilman vastamelutoimintoa. Lisäksi niissä on mikrofoni, joten jos puhelin sattuu soimaan, voi siihen vastata kuulokkeissa olevalla painikkeella ilman että niitä tarvitsee ottaa pois puhelun ajaksi.

Ei voi muuta sanoa kuin että suosittelen lämpimästi. Kalliithan ne kyllä on, mutta minulle ainakin kevyesti hintansa arvoiset.

Tilannepäivitys

Purin äsken viimeisen pahvilaatikon. Se oli sellainen ärsyttävä “paljon erilaista paperisälää ja yksittäisiä epämääräisiä esineitä, joille ei oikein vaan ole mitään paikkaa” -laatikko, mutta nyt se on purettu, paperit on arkistoitu ja jopa suurimmalle osalle sälästä löytyi joku paikka. (Toistaiseksi) viimeinen puuttuva huonekalu saapuu huomenna ja ensi keskiviikkona meidän pitäisi saada myös uudet pimennysverhot, joiden avulla on tarkoitus päästä eroon aurinkoisten päivien aika tujusta diskoefektistä työhuoneessa, josta saamme kiittää muuten niin ihanan pirteitä oransseja verhoja. Viimeisetkin kattolamput ovat löytäneet oikeat paikkansa ja kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että muutto on miltei valmis (no, taulujen ripustamista lukuun ottamatta). Eihän tässä vierähtänytkään kuin puoli vuotta sitä työstäessä.

Toissaviikon loma tuli todellakin tarpeeseen. Ensimmäinen puolikas meni kauheassa stressinpurkutilassa kykenemättä rentoutumaan, ja öiden Technicolor-unet olivat kyllä aivan omaa luokkaansa sekavuudessaan ja eläväisyydessään. Toinen puoli lomasta oli jo rauhallisempaa, kun pystyin viimein päästämään irti loputtomien To do -listojen toteuttamisesta, minkä myötä unimaailmakin rauhoittui. Loman viimeisenä päivänä heräsin kuitenkin kurkkukipuisena ja kuume humahtikin saman tien 39 asteen tuolle puolen. Voi miten tyypillistä. Olin koko sen viikon sairauslomalla ja käytännössä nukuin ensimmäiset neljä päivää miltei kokonaan, kun en muutakaan jaksanut. Sitten kuume alkoi onneksi laskea ja uskaltauduin töihin, joskin tämäkin viikko meni kokonaisuudessaan toipilaana. Vielä nyt, tasan kaksi viikkoa sairastumisen jälkeen, kurkkuun sattuu vähän eikä ääni ole aivan ennallaan, mutta en usko, että tässä tarvitsee enää kauaa kärvistellä. En tiedä oliko kyseessä influenssa vai vain todella tuju flunssa, mutta toivottavasti ei tule uudestaan.

Olen huomannut tulleeni allergiseksi ylenmääräiselle tavaralle ja sille, jos tavarat eivät ole oikeilla paikoillaan (tai vielä pahempaa, niille ei ole oikeaa paikkaa). Onneksi M on myöskin siistin kodin ystävä, joten asiasta ei yleensä tule ongelmaa, mutta tämä venynyt muutto on selkeästi pahentanut tilannetta. Ylipäänsä luulen, että nyt tekisi hyvää opetella tulemaan toimeen vähän rennommalla otteella stressaamisen välttämiseksi. Ylenmääräinen neuroottisuus lienee oire pitkittyneestä stressistä, joka ei varmaan ihan sillä puolentoista viikon lomalla vielä hellittänyt otettaan, mutta olo on joka tapauksessa parempi kuin mitä se oli vielä kuukausi sitten. Kaipaan uusia, fiksuja rutiineja päivään työnteon lisäksi, ja ylipäänsä haluan päästä tilanteeseen, missä virtaa riittää velvoitteiden lisäksi muuhunkin elämään. Siinäpä opettelemista tälle keväälle.

Loma

Kevät alkaa olla jo aika pitkällä ja ihanat valkoiset kukat kukkivat puissa. Silmua pukkaa joka paikkaan ja meidänkin pihalla kasvaa ainakin kolmenlaisia kukkia. Tänään pyöräilin töistä kotiin ilman hanskoja eikä palellut yhtään.

Jäin juuri lomalle. Seuraavan reilun viikon ajan aion:

  • Viettää laatuaikaa rakkaani kanssa, koska päiviimme tulee vihdoin mahtumaan muutakin kuin remonttia ja stressiä.
  • Syödä mm. pääsiäismunia, sushia, tavallista herkullisempaa aamiaista ja juoda kuplivaa.
  • Rentoutua oikein olan takaa.
  • Olla ajattelematta ja/tai ajatella mukavia asioita.
  • Lukea kirjaa.
  • Pelata.
  • Käydä kävelyllä, elokuvissa, ehkä myös katsomassa eläimiä.
  • Tehdä uudelleenjärjestelyä kotona.
  • Olla hiljaa ja/tai yksin silloin kun huvittaa.
  • Nauttia elämästä.

Voi olla, että teen jotain muutakin, tai ehkä jotain jää tekemättä. Aivan sama. Just nyt en jaksa olla vastuussa mistään, eikä onneksi tarvikaan.

Lopussa kiitos seisoo (remontti, osa 6)

Aiemmin keväällä pyhästi vannoin, etten käyttäisi lomapäiviä remontin tekoon, mutta perjantain lomapäivän vietin siitä huolimatta suojaten remppahuoneen lattiaa pahvilla ja teipillä sekä maalaten erinäisiä puuosia valkoiseksi. Saman päivän iltana maalattiin toinen kerros yhteisvoimin M:n palattua töistä, ja lauantaina M maalasi katon ja minä fiksailin seinien maalipintaa tasaisemmaksi sieltä täältä. Lauantaina iltapäivällä irrotettiin suojateipit vaihtelevalla menestyksellä, sillä joissain kohdissa maali oli päässyt vuotamaan teipin reunan yli ja muutamissa kohdissa teippi itsessään repi maalia irti liian tuoreelta pinnalta. Ei muuta kuin rappaamaan veitsillä maalitahroja irti lattiasta, missä menikin aikaa ihan mukavasti. Sitten vielä korjasimme teipin runnomat maalipinnat kuntoon, minkä jälkeen julistimme varsinaisen remontin päättyneeksi.

Tänään M laittoi jo kauan sitten hankitut verhotangot paikoilleen, joten nyt on viimein kaikissa kämpän ikkunoissa verhot. Myös lamppu saatiin kiinnitettyä kattoon, minkä jälkeen siivottiin kaikki remontin jäljet sekä imuroitiin ja pestiin lattia. Työpöytiä ei voitu vielä viedä yläkertaan suunnitelmista huolimatta, koska sielläpä ei olekaan tämänhetkiseen nettiliittymään sopivia pistokkeita… Mitä ei tietenkään edes tullut mieleen tarkistaa aiemmin. Ei muuta kuin selvittelemään voiko nykyinen palveluntarjoaja toimittaa liittymän TV-pistokkeen kautta vai pitääkö vaihtaa palveluntarjoajaa. No, M selvittää asiaa huomenna oman lomapäivänsä aikana, joten jospa pääsisimme muuttohommiin vielä ennen varsinaisen pääsiäisloman alkua. Ainakin toivossa on hyvä elää.

Joka tapauksessa itse huone on nyt valmis, mikä on valtavan suuri helpotus. Näin jälkikäteen voi sanoa, että olemme oppineet suuren määrän uusia asioita, joista suurimman osan kantapään kautta. Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen (vaikka kattovalo paljastaakin ikävällä tavalla katon epätasaisuudet), eikä kumpikaan halua enää ikinä remontoida yhtään mitään. Toivottavasti ei ihan lähiaikoina tarvikaan.

Pitemmittä puheitta, tässä lisää kehnoja valokuvia, joissa oli pakko olla kattolamppu päällä, koska muuten ei enää valo riittänyt:

Ulkoseinä (vasen puoli)

Ulkoseinä (vasen puoli)

Ulkoseinä (oikea puoli)

Ulkoseinä (oikea puoli)

Oviseinä

Oviseinä

Jaksaa, jaksaa (remontti, osa 5)

Tässä osassa mukaudumme suunnitelmien muutokseen. M sairastui keskiviikkona flunssaan, mikä tietenkin kariutti aikeemme käydä rautakaupassa hakemassa pyöristävää listaa lattian kynnystä varten. Ensimmäisenä sairaspäivänään hän kuitenkin tapetoi urhoollisesti sen ainoan seinänpätkän, jota ei saatu viime viikonloppuna tehtyä valmiiksi, koska piti odotella betonin kuivumista. Lauantaihin mennessä flunssa oli jo selkeästi paranemaan päin, joten tartuimme härkää sarvista ja aloimme maalata suunnitellusti.

Homma meni hyvin siihen asti, että ensimmäisen kerroksen valmistuttua tajusimme, ettei maalia mitenkään olisi tarpeeksi toista saati sitten kolmatta kerrosta varten. Lisäksi maalin kuivuessa kävi selväksi, ettei kyseessä sittenkään tainnut olla aivan sama maali kuin millä seinät ja katto on aiemmin maalattu. Kyseessä oli ns. jämämaali, jonka saimme M:n vanhempien varastosta, ja se on kyllä hyvin lähellä seinien alkuperäistä maalia, mutta sävy on hitusen kylmempi ja mielestäni se kiiltää aavistuksen enemmän. Kyse voi toki olla auringon vaikutuksesta vanhaan maalipintaan ja ehkä betonipölyäkin on sen verran jäljellä, että seinät ja katto vaikuttavat mattapintaisemmilta kuin uusi maalipinta. No, oli miten oli, aivan saumattomaan lopputulokseen ei tällä maalilla päästä.

Näin ollen nyt on edessä uuden maalin osto, ja mietinnässä onkin, että pitäisikö yrittää hankkia vähän mattapintaisempaa maalia vai jatkaa samalla kuin millä nyt aloitettiin. Lopputulos on joka tapauksessa se, ettei maalaus tule tänä viikonloppuna valmiiksi, ja kaiken muun hyvän lisäksi heräsin tänä aamuna itse väsyneenä ja flunssaisena. Jee.

No, näillä mennään kun ei muutakaan ole. Koska eilinen remonttipäivä jäi vähän tyngäksi maalin loputtua, pesin remonttihuoneen kammottavan pölyiset ja muutenkin likaiset ikkunat, jotta saisimme hommia sitä kautta vähän enemmän eteenpäin. Haaveilin peseväni tänään loput kämpän ikkunat, mutta nyt ulkona sataa vettä ja lienee parempi muutenkin keskittyä lepäämiseen, jotta flunssa ei äityisi turhaan pahemmaksi.

Ärsyttää.

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta (yksi kerros maalia)

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta (yksi maalikerros)

Oviaukon korvaava seinä sisäpuolelta (yksi maalikerros)

Oviaukon korvaava seinä sisäpuolelta (yksi maalikerros)

Ulkoseinän sauma (kaksi maalikerrosta)

Ulkoseinän sauma (kaksi maalikerrosta)

Katon sauma (kaksi maalikerrosta)

Katon sauma (kaksi maalikerrosta)

Remontti siis jatkuu ensi viikonloppuna, ja ehkäpä se tulee silloin jopa valmiiksi. Ensi viikon torstaina tapahtuu kuitenkin jotain, jota olen odottanut jo pitkään ja jolle olen varannut perjantain lomapäivän kokonaisuudessaan, oli flunssa tai ei. Silloin nimittäin kauan odotettu Mass Effect -pelisarjan seuraava osa pamahtaa Euroopan markkinoille, ja sarjaa alusta asti seuranneen suurfanin koneelta se toki jo löytyy esiladattuna, joten tämä tyttö aikoo sukeltaa Andromeda-galaksin syövereihin heti perjantaina herättyään. Vähän ankean virallisen julkaisutrailerin sijaan linkkaan itselleni enemmän kolahtaneeseen vanhempaan traileriin, jossa näkyy sekä peliä itseään, sen tekoa että minua kiinnostavampi naispuolinen pelihahmovaihtoehto (pelissä voi pelata joko Sara tai Scott Ryderia, joista molemmat ovat pelissä joka tapauksessa):

Edistysaskelia (remppa, osa 4)

Voi väsymys. Koko tämä viikko meni uupumuksen vallassa jopa siinä määrin, että mietin, olenko tulossa kipeäksi. Töissäkin väsytti niin, ettei työnteosta meinannut tulla mitään, vaikka mielestäni nukuin yöt ihan normaalisti. Asiaan vaikutti varmasti edelleen jatkuva vapaa-ajan puute, mikä tarkoittaa sitä, etteivät akut lataudu missään vaiheessa kunnolla, mutta nyt alkaa onneksi loppu jo häämöttää.

Viime viikonloppuna revimme alas vanhat tapetit sekä paklasimme seinät ja katon sauman M:n isän suosiollisella avustuksella. Eilinen meni M:n äidin synttäreillä, mutta tänään saimme täytettyä ulkoseinän isot reiät betonilla ja tapetoitua kaikki muut seinät. Tai no, M:n isä sai, koska meitä ei juuri päästetty puikkoihin, mutta oli miten oli. Ensi viikon aikana pitää vielä paklata ja tapetoida ulkoseinä sekä hankkia ja kiinnittää lattian kynnykseen pyöristävät kulmalistat, koska se on tällä hetkellä aivan liian teräväkulmainen. Ensi viikonloppu puolestaan on varattu maalaushommille, jotka toivottavasti saadaan tehtyä lauantain ja sunnuntain aikana kokonaisuudessaan. Sen jälkeisellä viikolla pyrimme hommaamaan sähkömiehen paikalle, jotta huoneeseen saadaan taas sähköt, minkä jälkeen varsinainen remontointi on ainakin toistaiseksi ohi.

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta

Oviaukon korvaava seinä sisäpuolelta

Oviaukon korvaava seinä sisäpuolelta

Ulkoseinän sauma

Ulkoseinän sauma

Katon sauma

Katon sauma

Hommat eivät tietenkään siihen lopu, mutta muuttuvat siinä mielessä mukavammiksi, että pääsemme viimein muuttamaan huoneeseen. Toisin sanoen luvassa on vähemmän sotkuista työtä ja alituista siivoamista, ja enemmän asioiden järjestelemistä oikeille paikoilleen. Lisäksi minulla on muutama vapaapäivä vielä käyttämättä, joten olen ottanut viikkojen 12 ja 13 perjantait vapaiksi, ja sitä seuraavan viikon päätteeksi alkaakin se kauan kaivattu pääsiäisloma, johon mennessä Kaiken Pitää Olla Valmista. Toistaiseksi näyttää siltä, että niin voi jopa käydä.

Remppa, osa 3

Puolentoista kuukauden hiljaiselon jälkeen voin ilokseni todeta, että remppa etenee jälleen! Tammikuussa ei tosiaan tapahtunut sillä saralla yhtään mitään, sillä etsimme kuumeisesti uutta remontoijaa, joka voisi hoitaa homman loppuun. Lopulta sellainen onneksi löytyi, ja toissapäivänä ovelle ilmaantui ammattimies, joka poisti ensin viimeisenkin seinänkappaleen todella siististi pois, sitten peitti katon reiän ja lopuksi myös lattian ammottavan aukon. Ja sitten se vielä siivosi suurimman osan kuvottavasta betonipölystä pois! Ihana, ihana mies. Tänä viikonloppuna meitä odottaa silti siivoustalkoot, sillä kaikki pinnat on pestävä ennen kuin voimme tehdä huoneelle muuta (ja muualtakin on syytä pestä, koska kaikki pöly ei lähde pelkällä imurilla), mutta vihdoinkin pääsimme sentään ison askeleen eteenpäin.

Siivouksen jälkeen tarvitsemme sähkömiehen, joka hoitaa huoneeseen sähköt takaisin, piilottaa seinistä törröttävät sähköjohdot ja toivottavasti fiksaa myös pari muuta juttua, jotka eivät varsinaisesti liity remppahuoneeseen. Ja sitten on meidän vuoromme alkaa kunnolla hommiin! Kaikki murtuneet pinnat pitää paklata sileiksi, seinät pitää tapetoida ja sitten kaikki uudet pinnat pitää maalata. Kun kaikki tämä on tehty, voimme viimein muuttaa huoneeseen. Se tarkoittaa työpöytien ja tietokoneiden raahaamista alakerran olkkarista yläkertaan, yhden osissa olevan laatikoston kokoamista ja kaikkien vaatekaappien järjestämistä uudelleen. Loput muutosta jäljellä olevat pahvilaatikot voi viimein siinä vaiheessa purkaa, ja remppahuoneeseen voidaan laittaa jo hankitut verhotangot ja verhot. Ai, ja tietenkin kattolamppu pitää asentaa paikoilleen.

Alakertaan jää iso tyhjä tila kun työpöydät muuttavat yläkertaan, joten sitten on viimein tilaa hankkia TV-taso ja kauan kaivattu TV, mikä tarkoittaa myös muiden kalusteiden järjestämistä uudelleen lopullisille paikoilleen. Johan tässä tulikin elettyä kohta kolme vuotta ilman telkkaria, joten saa nähdä miltä tanskalainen TV-tarjonta edes näyttää… Jospa sitä tulisi jopa katsottua, että oppisi paremmin kieltä. Sitten kun kaikkien huoneiden kalustus alkaa olla oikeilla paikoillaan voi myös taulut laittaa seinille. Olkkariin täytyy vielä hankkia kattolamppu, sillä tähän asti olemme pärjänneet minun työpöytäni lampulla, joka tietenkin muuttaa yläkertaan työpöydän mukana.

Kun kaikki tämä on tehty, voi sanoa, että muutto on valmis. Olemme sopineet, että pääsiäislomaan mennessä kaiken on oltava valmista, jotta saamme viimein loman, jonka aikana voi oikeasti rentoutua. Sitä odotellessa on toki vielä paljon tehtävää, mutta jo tässä vaiheessa olo on paljon parempi kuin vielä alkuviikosta, koska vihdoin jotain tapahtuu! Nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn, että enää ei tule esteitä tai edes hidasteita matkalle.

Uusi vuosi (ja remppa, osa 2)

Joulusta selvittiin hengissä, vaikka välillä peräti 19 hengen yhtäaikainen läsnäolo meinasi vähän ahdistaa henkeä. Rakkaita kaikki, mutta omat sosiaaliset resurssit ovat olleet vähissä viime aikoina. Kaikin puolin mukava joulu joka tapauksessa, ja kotiinpaluun jälkeen vietimme yhden lepopäivän (no melkein, koska verokortin ajan tasalle saattaminen oli pakko tehdä ennen vuoden vaihdetta), jonka jälkeen lepo onkin ollut vähissä. Vuokrasimme rautakaupasta työmaakäyttöön soveltuvan imurin, jolla imuroimme alkuhankaluuksien* jälkeen kaikki kämpän isommat pinnat, eli käytännössä lattiat ja kaappien päälliset. Ja sitten ne myös pestiin kaikkialta muualta paitsi itse remonttihuoneesta, koska aika ja luonnonvalo loppuivat kesken. Betonipölyä on toki asunnossa edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Ensi viikon lauantaina on tarkoitus pestä remonttihuoneen katto, seinät, ikkunat ja lattiat, ja varmaan myös kämpän muut ikkunat, jos vaan aika antaa myöden. Tältä huoneessa näyttää juuri nyt:

Huone ovelta päin

Huone ovelta päin

Katto ovelta päin

Katto ovelta päin

Suljettu oviaukko

Suljettu oviaukko

Eilen vietimme neljättä vuosipäiväämme käymällä elokuvissa katsomassa erinomaisen Arrivalin ja hakemalla aiemmin tilatut sushit suosikkiravintolastamme kotipakettiin. Sitten puuhattiin olohuoneen ikkunoihin vihdoin ja viimein kauan kaivatut verhot, jotka tuovat kodikkuutta ja ennen kaikkea yksityisyyttä alakertaan. Siinä menikin hulppeat kolmisen tuntia ja pari poranterää, koska ilmeisesti ihan kaikki betoniseinät täällä on raudoitettu, mikä saa aikaan mukavan jännityselementin aina kun niihin porataan reikiä. Operaation jälkeen avattiin pullo kuohuvaa ja vallattiin sohva, missä loppuilta sujuikin sangen mukavasti muun maailman paukutellessa raketteja jossain verhojen tuolla puolen.

Tänään vietetään viimeistä “loma”päivää ennen paluuta arkeen, ja ajattelin purkaa joulukoristeet pois jos vain millään jaksan, kun nekin ovat kaikki betonipölyssä, joten ne pitää myös siivota ennen pois pakkaamista. Ja sitten on se yksi pöytäliina, jonka sotkin steariinilla pari viikkoa sitten enkä jaksanut tehdä asialle mitään… Ai, ja vessat pitäisi pestä. Onneksi illalla päästään valmiiden lihapatojen ääreen, sillä aina vuoden ensimmäisenä päivänä anoppilassa juhlitaan perheporukalla. Luvassa ostereita, hummeria ja lasikaupalla kuohuvaa. Kyllä, kiitos!

*Imuria noutaessaan M kysyi ihan varta vasten pölypussista ja sai vastaukseksi, että se on imurin sisällä ja pitää vain tyhjentää ennen imurin palauttamista. Miesparka raahasi imurin tarvikkeineen kotiin bussilla (meillä ei ole omaa autoa), ja täällä huomasimme, ettei sen sisällä mitään pussia ollut. Puhelinsoitto rautakauppaan paljasti, että pussi olisi pitänyt ostaa erikseen noudon yhteydessä, mutta ilmeisesti kohdalle osunut asiakaspalvelija ei sitä tiennyt. Ei muuta kuin pussin ostoon pyörällä, ja lopulta vuokra-aikaa olikin jäljellä enää nelisen tuntia sinä vaiheessa kun pääsimme imuroimaan… Vähän korpesi.

Page 1 of 4

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén