Tag: renovation

Vuoden viimeinen päivä

By E

On December 31, 2025

Kun blogia päivittää n. puolivuosittain, ehtii välissä tapahtua kauheasti asioita, joista ei tule kerrottua mitään. Kerrotaan nyt kuitenkin se tärkein: vanha kämppä saatiin myytyä. Ei tietenkään lähimainkaan siihen hintaan, mikä sille alun perin määriteltiin ensimmäisen kiinteistönvälittäjän toimesta, eikä edes siihen, millä lähdettiin toisen kiinteistönvälittäjän kanssa liikkeelle, mutta kuitenkin sellaiseen, jonka kanssa voidaan ihan hyvin elää. Uudet omistajat saivat avaimet käteen jo marraskuun puolella, mutta varsinainen luovutuspäivä on huomenna. Kävin jo nettipankin puolella varmistamassa, että kauppasumma on siirtynyt myyntitilille, josta se kohta katoaa kattamaan sekä myydyn kämpän lainan että osan uuden talon pankkilainaosuudesta, ja loput lähtee säästötililtä, mutta menköön. Sen jälkeen maksetaan nimittäin vain yhtä lainaa, ja se on juhlimisen arvoinen asia, se.

Tämä meidän koti on ihana, joten vaikka siihen päädyttiin lopulta sijoittamaan enemmän rahaa ja stressiä kuin ostohetkellä osattiin odottaa, on se jo nyt ollut kaiken sen arvoinen. En ole saanut aikaiseksi ottaa tuoreempia kuvia, joten tässä olohuone sellaisena kuin se oli vielä kesäkuussa, kun olimme juuri saaneet verhot ja sohvan paikoilleen:

Sittemmin tuolit ovat saaneet uudet, eriväriset huput, mutta muuten huoneessa näyttää edelleen aika pitkälti tältä. Tässä vielä parempi kuva lampusta, joka on mun lempiyksityiskohta koko tilassa:

Joululomalla saatiin myös maalaushommat viimein päätökseen, kun viimeisetkin ovenkarmit saivat uuden värin pintaan. Päädyttiin maalaamaan melkein kaikki pinnat talossa, lukuun ottamatta vessojen seiniä ja kattoa, jotka nekin halutaan kyllä maalata jossain kohtaa, mutta ei nyt (eikä kyllä ensi vuonnakaan).

Vuoden 2025 viimeinen päivä on myös meidän 12. vuosipäivä, jota juhlistetaan tänä vuonna korkkaamalla joululahjaksi saatu lautapeli ja nauttimalla kuplivaa ja erinäisiä naposteltavia, kunnes illan kruunaa kotiin tilattu sushi. En usko, että tänäkään vuonna jaksetaan pysyä hereillä keskiyöhön asti, mutta eiköhän naapuruston rakettikakofonia herätä meidät viimeistään silloin. (Täytyy yrittää muistaa laittaa korvatulpat nukkumaan mennessä.) Huomenna mennään anoppilaan, jossa valmistetaan porukalla perinteinen uudenvuodenpäivän juhla-ateria: alkuruoaksi ostereita ja pääruokana hummereita ja kotitekoista pastaa ihanalla sitruunakastikkeella. Sillä on hyvä aloittaa uusi vuosi, joka on toivottavasti tätä vuotta rauhallisempi ja vakaampi, niin omassa elämässä kuin maailmallakin. No joo, tuskinpa on, mutta aina saa toivoa!

Kesäloman satoa

By E

On July 30, 2025

In Life, Suomeksi

Sieltä se sitten saapui: kesäloman viimeinen päivä. Ulkona sataa vettä, mikä sopii mulle kyllä ihan hyvin. Tälle päivälle ei ole erityisiä suunnitelmia, enkä edes aikonut mennä ulos, joten antaa sataa. Eilen juhlistin Tanskaan muuttoni 11:ttä vuosipäivää kasaamalla punalehtisen japaninvaahterabonsain ja hoksasin, että olen nyt asunut Tanskassa neljänneksen elämästäni. Aika uskomatonta.

Kesälomaan mahtui pitkälti kaikkea sitä, mitä siltä kaipasin. Ensimmäinen viikko meni remonttihommissa, ja saimme kodinhoitohuoneen seinät ja katon maalattua ennen kuin Suomen vieraat saapuivat. Ostin ja pelasin läpi myös jo pitempään himoitsemani Clair Obscur: Expedition 33:n, joka oli huikea kokemus. Jos joku vielä jossain ajattelee, etteivät videopelit voi olla taidetta, kannustan lämpimästi tutustumaan.

Toinen viikko meni vieraiden kanssa, ensin Lego Housessa ja Legolandissa, sitten vierailemassa M:n äidin luona ja sitten vain täällä kotona. Oli kiva nähdä äitiä, isää ja siskon perhettä, ja myös päästä näyttämään taloa, jonka kanssa värkkääminen on ollut isoin osa meidän elämää huhtikuusta lähtien. Nyt se alkaa olla loppusuoralla, vaikka maalaushommia onkin vielä vähän jäljellä, ja pari muuta hommaa odottaa vuoroaan. Omakotitalossa tosin tekemisen määrä lienee vakio, joten hommia riittänee myös vastaisuudessa.

Tämä viimeinen viikko meni palautuessa, vaatehuoneen seiniä/kattoa maalatessa, leffoja katsoessa, sarjakuvia lukiessa, Legoja rakennellessa ja kaikenlaisen muun kivan parissa. Talon ja sen puutarhan myötä olen myös ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnostunut seuraamaan ympärilläni kasvavia kasveja. On ollut jännittävää nähdä, millaisia kukkia puutarhaan kulloinkin puhkeaa, ja miten omenat, luumut ja persikat (!) alkavat pikkuhiljaa kypsyä. Ei musta vielä viherpeukaloa saa, mutta jos sen verran oppisi, että voi pitää ympäristöstään huolta, niin se olisi jo jotain.

Tätä kaikkea varjostaa kuitenkin huoli siitä, ettei entinen kämppä osoita vieläkään mitään myymisen merkkejä. Vaihdoimme kesäloman aikana asunnonvälittäjää ja kämppä on ollut viikon verran taas myynnissä muutaman viikon tauon jälkeen, mutta kiinnostuneita ostajia ei ole näköpiirissä. Pitää yrittää olla kärsivällinen ja antaa uudelle välittäjälle aikaa, mutta kyllä tämä tuntuu tosi turhauttavalta. Pahimmassa tapauksessa joudumme luopumaan uudesta talosta ja muuttamaan takaisin entiseen, jos sitä ei saada myytyä. Jo pelkästään ajatus siitä tuntuu hirveältä, vaikka kaipa siitäkin selvittäisiin. Täytyy vain toivoa, ettei siihen jouduta.

Huomenna siis koittaa paluu arkeen ja ainakin nyt tuntuu siltä, että akut ovat latautuneet tarpeeksi loman aikana. Mieleen juolahtelee uusia ideoita ja ajatus syksyn projekteista tuntuu ennemmin jännittävältä kuin kuormittavalta. Ennen lomaa olin sen verran väsynyt, että tällaiset tuntemukset ovat sekä lupaavia että huojentavia. Jos tuon suurimman huolenaiheen saisi vielä pois päiväjärjestyksestä, niin ei paremmasta väliä.

Lopussa kiitos seisoo (remontti, osa 6)

By E

On April 2, 2017

In Life, Suomeksi

Aiemmin keväällä pyhästi vannoin, etten käyttäisi lomapäiviä remontin tekoon, mutta perjantain lomapäivän vietin siitä huolimatta suojaten remppahuoneen lattiaa pahvilla ja teipillä sekä maalaten erinäisiä puuosia valkoiseksi. Saman päivän iltana maalattiin toinen kerros yhteisvoimin M:n palattua töistä, ja lauantaina M maalasi katon ja minä fiksailin seinien maalipintaa tasaisemmaksi sieltä täältä. Lauantaina iltapäivällä irrotettiin suojateipit vaihtelevalla menestyksellä, sillä joissain kohdissa maali oli päässyt vuotamaan teipin reunan yli ja muutamissa kohdissa teippi itsessään repi maalia irti liian tuoreelta pinnalta. Ei muuta kuin rappaamaan veitsillä maalitahroja irti lattiasta, missä menikin aikaa ihan mukavasti. Sitten vielä korjasimme teipin runnomat maalipinnat kuntoon, minkä jälkeen julistimme varsinaisen remontin päättyneeksi.

Tänään M laittoi jo kauan sitten hankitut verhotangot paikoilleen, joten nyt on viimein kaikissa kämpän ikkunoissa verhot. Myös lamppu saatiin kiinnitettyä kattoon, minkä jälkeen siivottiin kaikki remontin jäljet sekä imuroitiin ja pestiin lattia. Työpöytiä ei voitu vielä viedä yläkertaan suunnitelmista huolimatta, koska sielläpä ei olekaan tämänhetkiseen nettiliittymään sopivia pistokkeita… Mitä ei tietenkään edes tullut mieleen tarkistaa aiemmin. Ei muuta kuin selvittelemään voiko nykyinen palveluntarjoaja toimittaa liittymän TV-pistokkeen kautta vai pitääkö vaihtaa palveluntarjoajaa. No, M selvittää asiaa huomenna oman lomapäivänsä aikana, joten jospa pääsisimme muuttohommiin vielä ennen varsinaisen pääsiäisloman alkua. Ainakin toivossa on hyvä elää.

Joka tapauksessa itse huone on nyt valmis, mikä on valtavan suuri helpotus. Näin jälkikäteen voi sanoa, että olemme oppineet suuren määrän uusia asioita, joista suurimman osan kantapään kautta. Olemme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen (vaikka kattovalo paljastaakin ikävällä tavalla katon epätasaisuudet), eikä kumpikaan halua enää ikinä remontoida yhtään mitään. Toivottavasti ei ihan lähiaikoina tarvikaan.

Pitemmittä puheitta, tässä lisää kehnoja valokuvia, joissa oli pakko olla kattolamppu päällä, koska muuten ei enää valo riittänyt:

Ulkoseinä (vasen puoli)

Ulkoseinä (oikea puoli)

Oviseinä

Jaksaa, jaksaa (remontti, osa 5)

By E

On March 19, 2017

In Life, Suomeksi

Tässä osassa mukaudumme suunnitelmien muutokseen. M sairastui keskiviikkona flunssaan, mikä tietenkin kariutti aikeemme käydä rautakaupassa hakemassa pyöristävää listaa lattian kynnystä varten. Ensimmäisenä sairaspäivänään hän kuitenkin tapetoi urhoollisesti sen ainoan seinänpätkän, jota ei saatu viime viikonloppuna tehtyä valmiiksi, koska piti odotella betonin kuivumista. Lauantaihin mennessä flunssa oli jo selkeästi paranemaan päin, joten tartuimme härkää sarvista ja aloimme maalata suunnitellusti.

Homma meni hyvin siihen asti, että ensimmäisen kerroksen valmistuttua tajusimme, ettei maalia mitenkään olisi tarpeeksi toista saati sitten kolmatta kerrosta varten. Lisäksi maalin kuivuessa kävi selväksi, ettei kyseessä sittenkään tainnut olla aivan sama maali kuin millä seinät ja katto on aiemmin maalattu. Kyseessä oli ns. jämämaali, jonka saimme M:n vanhempien varastosta, ja se on kyllä hyvin lähellä seinien alkuperäistä maalia, mutta sävy on hitusen kylmempi ja mielestäni se kiiltää aavistuksen enemmän. Kyse voi toki olla auringon vaikutuksesta vanhaan maalipintaan ja ehkä betonipölyäkin on sen verran jäljellä, että seinät ja katto vaikuttavat mattapintaisemmilta kuin uusi maalipinta. No, oli miten oli, aivan saumattomaan lopputulokseen ei tällä maalilla päästä.

Näin ollen nyt on edessä uuden maalin osto, ja mietinnässä onkin, että pitäisikö yrittää hankkia vähän mattapintaisempaa maalia vai jatkaa samalla kuin millä nyt aloitettiin. Lopputulos on joka tapauksessa se, ettei maalaus tule tänä viikonloppuna valmiiksi, ja kaiken muun hyvän lisäksi heräsin tänä aamuna itse väsyneenä ja flunssaisena. Jee.

No, näillä mennään kun ei muutakaan ole. Koska eilinen remonttipäivä jäi vähän tyngäksi maalin loputtua, pesin remonttihuoneen kammottavan pölyiset ja muutenkin likaiset ikkunat, jotta saisimme hommia sitä kautta vähän enemmän eteenpäin. Haaveilin peseväni tänään loput kämpän ikkunat, mutta nyt ulkona sataa vettä ja lienee parempi muutenkin keskittyä lepäämiseen, jotta flunssa ei äityisi turhaan pahemmaksi.

Ärsyttää.

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta (yksi kerros maalia)

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta (yksi maalikerros)

Oviaukon korvaava seinä sisäpuolelta (yksi maalikerros)

Ulkoseinän sauma (kaksi maalikerrosta)

Katon sauma (kaksi maalikerrosta)

Remontti siis jatkuu ensi viikonloppuna, ja ehkäpä se tulee silloin jopa valmiiksi. Ensi viikon torstaina tapahtuu kuitenkin jotain, jota olen odottanut jo pitkään ja jolle olen varannut perjantain lomapäivän kokonaisuudessaan, oli flunssa tai ei. Silloin nimittäin kauan odotettu Mass Effect -pelisarjan seuraava osa pamahtaa Euroopan markkinoille, ja sarjaa alusta asti seuranneen suurfanin koneelta se toki jo löytyy esiladattuna, joten tämä tyttö aikoo sukeltaa Andromeda-galaksin syövereihin heti perjantaina herättyään. Vähän ankean virallisen julkaisutrailerin sijaan linkkaan itselleni enemmän kolahtaneeseen vanhempaan traileriin, jossa näkyy sekä peliä itseään, sen tekoa että minua kiinnostavampi naispuolinen pelihahmovaihtoehto (pelissä voi pelata joko Sara tai Scott Ryderia, joista molemmat ovat pelissä joka tapauksessa):

Edistysaskelia (remppa, osa 4)

By E

On March 12, 2017

In Life, Suomeksi

Voi väsymys. Koko tämä viikko meni uupumuksen vallassa jopa siinä määrin, että mietin, olenko tulossa kipeäksi. Töissäkin väsytti niin, ettei työnteosta meinannut tulla mitään, vaikka mielestäni nukuin yöt ihan normaalisti. Asiaan vaikutti varmasti edelleen jatkuva vapaa-ajan puute, mikä tarkoittaa sitä, etteivät akut lataudu missään vaiheessa kunnolla, mutta nyt alkaa onneksi loppu jo häämöttää.

Viime viikonloppuna revimme alas vanhat tapetit sekä paklasimme seinät ja katon sauman M:n isän suosiollisella avustuksella. Eilinen meni M:n äidin synttäreillä, mutta tänään saimme täytettyä ulkoseinän isot reiät betonilla ja tapetoitua kaikki muut seinät. Tai no, M:n isä sai, koska meitä ei juuri päästetty puikkoihin, mutta oli miten oli. Ensi viikon aikana pitää vielä paklata ja tapetoida ulkoseinä sekä hankkia ja kiinnittää lattian kynnykseen pyöristävät kulmalistat, koska se on tällä hetkellä aivan liian teräväkulmainen. Ensi viikonloppu puolestaan on varattu maalaushommille, jotka toivottavasti saadaan tehtyä lauantain ja sunnuntain aikana kokonaisuudessaan. Sen jälkeisellä viikolla pyrimme hommaamaan sähkömiehen paikalle, jotta huoneeseen saadaan taas sähköt, minkä jälkeen varsinainen remontointi on ainakin toistaiseksi ohi.

Oviaukon korvaava seinä ulkopuolelta

Oviaukon korvaava seinä sisäpuolelta

Ulkoseinän sauma

Katon sauma

Hommat eivät tietenkään siihen lopu, mutta muuttuvat siinä mielessä mukavammiksi, että pääsemme viimein muuttamaan huoneeseen. Toisin sanoen luvassa on vähemmän sotkuista työtä ja alituista siivoamista, ja enemmän asioiden järjestelemistä oikeille paikoilleen. Lisäksi minulla on muutama vapaapäivä vielä käyttämättä, joten olen ottanut viikkojen 12 ja 13 perjantait vapaiksi, ja sitä seuraavan viikon päätteeksi alkaakin se kauan kaivattu pääsiäisloma, johon mennessä Kaiken Pitää Olla Valmista. Toistaiseksi näyttää siltä, että niin voi jopa käydä.

Remppa, osa 3

By E

On February 17, 2017

In Life, Suomeksi

Puolentoista kuukauden hiljaiselon jälkeen voin ilokseni todeta, että remppa etenee jälleen! Tammikuussa ei tosiaan tapahtunut sillä saralla yhtään mitään, sillä etsimme kuumeisesti uutta remontoijaa, joka voisi hoitaa homman loppuun. Lopulta sellainen onneksi löytyi, ja toissapäivänä ovelle ilmaantui ammattimies, joka poisti ensin viimeisenkin seinänkappaleen todella siististi pois, sitten peitti katon reiän ja lopuksi myös lattian ammottavan aukon. Ja sitten se vielä siivosi suurimman osan kuvottavasta betonipölystä pois! Ihana, ihana mies. Tänä viikonloppuna meitä odottaa silti siivoustalkoot, sillä kaikki pinnat on pestävä ennen kuin voimme tehdä huoneelle muuta (ja muualtakin on syytä pestä, koska kaikki pöly ei lähde pelkällä imurilla), mutta vihdoinkin pääsimme sentään ison askeleen eteenpäin.

Siivouksen jälkeen tarvitsemme sähkömiehen, joka hoitaa huoneeseen sähköt takaisin, piilottaa seinistä törröttävät sähköjohdot ja toivottavasti fiksaa myös pari muuta juttua, jotka eivät varsinaisesti liity remppahuoneeseen. Ja sitten on meidän vuoromme alkaa kunnolla hommiin! Kaikki murtuneet pinnat pitää paklata sileiksi, seinät pitää tapetoida ja sitten kaikki uudet pinnat pitää maalata. Kun kaikki tämä on tehty, voimme viimein muuttaa huoneeseen. Se tarkoittaa työpöytien ja tietokoneiden raahaamista alakerran olkkarista yläkertaan, yhden osissa olevan laatikoston kokoamista ja kaikkien vaatekaappien järjestämistä uudelleen. Loput muutosta jäljellä olevat pahvilaatikot voi viimein siinä vaiheessa purkaa, ja remppahuoneeseen voidaan laittaa jo hankitut verhotangot ja verhot. Ai, ja tietenkin kattolamppu pitää asentaa paikoilleen.

Alakertaan jää iso tyhjä tila kun työpöydät muuttavat yläkertaan, joten sitten on viimein tilaa hankkia TV-taso ja kauan kaivattu TV, mikä tarkoittaa myös muiden kalusteiden järjestämistä uudelleen lopullisille paikoilleen. Johan tässä tulikin elettyä kohta kolme vuotta ilman telkkaria, joten saa nähdä miltä tanskalainen TV-tarjonta edes näyttää… Jospa sitä tulisi jopa katsottua, että oppisi paremmin kieltä. Sitten kun kaikkien huoneiden kalustus alkaa olla oikeilla paikoillaan voi myös taulut laittaa seinille. Olkkariin täytyy vielä hankkia kattolamppu, sillä tähän asti olemme pärjänneet minun työpöytäni lampulla, joka tietenkin muuttaa yläkertaan työpöydän mukana.

Kun kaikki tämä on tehty, voi sanoa, että muutto on valmis. Olemme sopineet, että pääsiäislomaan mennessä kaiken on oltava valmista, jotta saamme viimein loman, jonka aikana voi oikeasti rentoutua. Sitä odotellessa on toki vielä paljon tehtävää, mutta jo tässä vaiheessa olo on paljon parempi kuin vielä alkuviikosta, koska vihdoin jotain tapahtuu! Nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn, että enää ei tule esteitä tai edes hidasteita matkalle.

Uusi vuosi (ja remppa, osa 2)

By E

On January 1, 2017

In Life, Suomeksi

Joulusta selvittiin hengissä, vaikka välillä peräti 19 hengen yhtäaikainen läsnäolo meinasi vähän ahdistaa henkeä. Rakkaita kaikki, mutta omat sosiaaliset resurssit ovat olleet vähissä viime aikoina. Kaikin puolin mukava joulu joka tapauksessa, ja kotiinpaluun jälkeen vietimme yhden lepopäivän (no melkein, koska verokortin ajan tasalle saattaminen oli pakko tehdä ennen vuoden vaihdetta), jonka jälkeen lepo onkin ollut vähissä. Vuokrasimme rautakaupasta työmaakäyttöön soveltuvan imurin, jolla imuroimme alkuhankaluuksien* jälkeen kaikki kämpän isommat pinnat, eli käytännössä lattiat ja kaappien päälliset. Ja sitten ne myös pestiin kaikkialta muualta paitsi itse remonttihuoneesta, koska aika ja luonnonvalo loppuivat kesken. Betonipölyä on toki asunnossa edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Ensi viikon lauantaina on tarkoitus pestä remonttihuoneen katto, seinät, ikkunat ja lattiat, ja varmaan myös kämpän muut ikkunat, jos vaan aika antaa myöden. Tältä huoneessa näyttää juuri nyt:

Huone ovelta päin

Katto ovelta päin

Suljettu oviaukko

Eilen vietimme neljättä vuosipäiväämme käymällä elokuvissa katsomassa erinomaisen Arrivalin ja hakemalla aiemmin tilatut sushit suosikkiravintolastamme kotipakettiin. Sitten puuhattiin olohuoneen ikkunoihin vihdoin ja viimein kauan kaivatut verhot, jotka tuovat kodikkuutta ja ennen kaikkea yksityisyyttä alakertaan. Siinä menikin hulppeat kolmisen tuntia ja pari poranterää, koska ilmeisesti ihan kaikki betoniseinät täällä on raudoitettu, mikä saa aikaan mukavan jännityselementin aina kun niihin porataan reikiä. Operaation jälkeen avattiin pullo kuohuvaa ja vallattiin sohva, missä loppuilta sujuikin sangen mukavasti muun maailman paukutellessa raketteja jossain verhojen tuolla puolen.

Tänään vietetään viimeistä “loma”päivää ennen paluuta arkeen, ja ajattelin purkaa joulukoristeet pois jos vain millään jaksan, kun nekin ovat kaikki betonipölyssä, joten ne pitää myös siivota ennen pois pakkaamista. Ja sitten on se yksi pöytäliina, jonka sotkin steariinilla pari viikkoa sitten enkä jaksanut tehdä asialle mitään… Ai, ja vessat pitäisi pestä. Onneksi illalla päästään valmiiden lihapatojen ääreen, sillä aina vuoden ensimmäisenä päivänä anoppilassa juhlitaan perheporukalla. Luvassa ostereita, hummeria ja lasikaupalla kuohuvaa. Kyllä, kiitos!

—

*Imuria noutaessaan M kysyi ihan varta vasten pölypussista ja sai vastaukseksi, että se on imurin sisällä ja pitää vain tyhjentää ennen imurin palauttamista. Miesparka raahasi imurin tarvikkeineen kotiin bussilla (meillä ei ole omaa autoa), ja täällä huomasimme, ettei sen sisällä mitään pussia ollut. Puhelinsoitto rautakauppaan paljasti, että pussi olisi pitänyt ostaa erikseen noudon yhteydessä, mutta ilmeisesti kohdalle osunut asiakaspalvelija ei sitä tiennyt. Ei muuta kuin pussin ostoon pyörällä, ja lopulta vuokra-aikaa olikin jäljellä enää nelisen tuntia sinä vaiheessa kun pääsimme imuroimaan… Vähän korpesi.

Pölisee

By E

On December 16, 2016

In Life, Suomeksi

Betonipölyä on kaikkialla. Ihan joka paikassa. Se tarttuu kaikkeen, se kulkeutuu kaikkialle. Sitä on ilmassa ja pystysuorilla pinnoilla ja vaakasuorilla pinnoilla ja kaltevilla pinnoilla. Ikkunoissa, katossa, seinissä, lattioilla, vaatteissa, silmälaseissa, näppäimistöllä, eilen ostetussa joululahjassa… Niin. Saapa nähdä milloin siitä pääsee lopullisesti eroon.

Pesin tuossa äsken portaat ja remonttihuoneita lähimpänä olevat lattiapinnat. Ei siitä kauheasti ollut apua, mutta sainpa yhden kerroksen tuota saastaa pois viikonlopuksi. Remonttisedät ovat olleet ahkeria ja seinä on nyt purettu siltä osin kuin se oli mahdollista. Sen keskeltä meni odottamattomia sähköjohtoja, jotka piti uudelleensijoittaa, joten sitä varten piti jättää n. 25 cm:n pätkä seinää oven viereen, mutta muuten seinä on historiaa. Toinen oviaukko on peitetty muttei vielä valmis.

Sedät jatkavat maanantaina töitä, mutta uskovat saavansa homman silloin valmiiksi. Sähkömies jatkaa vielä tiistaina jonkin verran, ja sen jälkeen pidetään oletettavasti ainakin joulun yli taukoa. Toivomme saavamme samoilta remonttimiehiltä tarjouksen vielä lattia- ja kattoaukon täyttämisestä, mutta katsotaan mitä ne sanovat sitten kun jo sovittu urakka on valmis. Kovasti ovat tehneet töitä, joten taidan lahjoa ne suklaahippukekseillä, jos sunnuntain leivontasuunnitelmat onnistuvat.

Väsyttää.

Remppa, osa 1

By E

On December 12, 2016

In Life, Suomeksi

Yksi suurimmista kämppäihastukseen johtaneista asioista oli meille sopiva pohjaratkaisu, jossa ei juuri hukkaneliöitä ole. Inhoan kaikenlaisia käytäviä, joten vaikka kaksikerroksinen asunto tuo tiettyjä haasteita arkipäivään, se kuitenkin mahdollistaa pohjaratkaisun, jossa ei käytännössä ole yhtään käytävää, vaikka huoneita onkin useampia.Tykkäsimme molemmat alakerran avarasta keittiöstä ja olohuoneesta, joiden välissä on vain puolikas yläosastaan avonaiseksi jätetty seinä, kun taas yläkerrassa on kolme makuuhuonetta ja vessa/suihku.

Olimme kuitenkin sitä mieltä, että haluamme yläkertaan yhteisen huoneen, jossa on tilaa molempien tietokoneille. Olemme molemmat varsinaisia tietokoneolmeja, eli suuri osa vapaa-ajasta tulee vietettyä koneen ääressä erinäisiin tietokoneisiin liittyvien harrastusten parissa. M ohjelmoi niin töissä kuin kotonakin (joskin eri juttuja), ja minä harrastan aktiivisesti pelaamista. Olemme molemmat omalla tavallamme introverttejä, joten meille passiivinen yhdessäolo on elinehto, vaikka toki aktiivinen yhdessäolokin on tärkeää. Niinpä päätimme, että jos suinkin mahdollista, yhdistäisimme yläkerran kaksi pienempää makuuhuonetta yhdeksi alakerran olohuoneen kokoiseksi avaraksi tilaksi, jonne mahtuisi tietokonepöytien lisäksi myös hylly(jä), vaatekaappi sun muuta tarpeellista.

Pohjaratkaisu

Alkuperäinen toive oli tehdä remontti ennen muuttoa, mutta siitä ei tullut mitään, koska emme löytäneet remontille tekijöitä ajoissa. Sitten tulikin pikamuutto olosuhteiden pakosta, ja sen jälkeen paljon muuta stressattavaa, kunnes lopulta saimme palattua potentiaalisten remontintekijöiden etsintään. Huomenna meille tulee viimein pari fiksulta vaikuttavaa ammattilaista, joiden on tarkoitus repiä alas tuo punaisella nuolella merkitty seinä ja rakentaa vähän uutta oikeanpuoleisen oviaukon peitoksi. Toistaiseksi olemme sopineet ainoastaan varsinaisesta purkutyöstä ja oviaukon peittämisestä, mutta sitten kun ne on tehty, saamme samoilta remonttimiehiltä toivottavasti myös tarjouksen puuttuvan lattian rakentamisesta puretun seinän tilalle. Maalaustyöt teemme lopuksi itse, kunhan kaikki muu on valmista.

Jää nähtäväksi miten projekti sujuu ja kuinka kauan siinä lopulta menee, mutta ainakin pääsemme vihdoinkin alkuun.

Aina ei pysty

By E

On December 11, 2016

In Life, Suomeksi

Viime viikkoja on leimannut pitkälti “kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin”, koska mitä ikinä onkin yritetty tehdä, aina on tullut joku mutka matkaan. Ei silti, haasteista on kyllä selvitty, mutta välillä on myös ahdistanut aivan tosissaan. Lopulta aiemmin tällä viikolla tuli päivä, jolloin multa yksinkertaisesti loppui voimat. Purskahdin itkuun kesken päivällisen ilman mitään sen järkevämpää syytä, koska olin vain niin järjettömän uupunut. Siinä sitten istuin ja itkin ja sörkin ruokaani haarukalla samalla kun toinen yritti kovasti halata ja lohduttaa. Sitten onneksi helpotti.

Seuraavana päivänä kollegat hoitivat vaativammat asiakaspalveluhommat, jotta sain keskittyä kiireelliseen ja pahasti keskeneräiseen projektiin edes yhden päivän ilman jatkuvia keskeytyksiä. Illalla oli hauskat pikkujoulut, joissa jaksoin olla juuri niin pitkään kuin oli tälle viikonlopulle sopivaa, ja lauantaina pääsin viimein kauan odottamaani kotiprojektiin kiinni, eli purin loput kirjat, sarjakuvat, DVD:t ja CD:t muuttolaatikoista ja järjestelin ne upouusiin (ja ihaniin!) kirjahyllyihin. Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin, ja vielä on tilaa uusillekin tulokkaille, joten tein tänään sanalla sanoen valtavan toivelistan siskoni aiemmin vinkkaamaan Book Depositoryyn. En ole voinut hankkia uutta kirjallisuutta yli kahteen vuoteen, koska tilaa ei yksinkertaisesti ollut, mutta tästedes kirjat ja sarjakuvat saavat taas tulla.

Ylipäänsä viikonlopun jälkeen olo on paljon inhimillisempi. Töissä on ollut kovasti kiirettä ja entistäkin kiireisemmät kaksi joulunalusviikkoa on vielä edessä, mutta onneksi meillä on mahtava tiimi, jonka jäsenet tukevat toinen toistaan aina kun tarvetta on, ja monesti vaikkei niin olisikaan. Tiistaina puolestaan alkaa viimein se kauan odotettu remontti, joka todennäköisesti aiheuttaa meille harmaita hiuksia tavalla tai toisella, mutta ainakin pääsemme sen suhteen alkuun ennen joulua. Olisipa kiva saada se loppuunkin ennen vuodenvaihdetta, mutta ehkä tässä vaiheessa ei kannata toivoa liikoja…

Vielä kun selviän joulusta hengissä, niin eiköhän tämä tästä.