Pitkästä aikaa on tehnyt mieli kirjoittaa, mutta en jaksa millään rakentaa siltaa viimeisimmän päivityksen ja tämän välille. Elämä tapahtui, jälleen kerran. Ei siitä sen enempää. Ei huvita myöskään kerrata tämänhetkistä elämäntilannetta, vaan sen sijaan tekee mieleni lainata toisaalta 32 aiheen sarja ja jutella niihin liittyvistä asioista. Seuraa siis omaan napaan tuijottelua!

Avioliittoja

Yksi, joka päättyi sopuisaan eroon jo vuosia sitten, edellisessä elämässä. Menimme naimisiin kuuden vuoden seurustelun jälkeen, vaikka suhteemme oli jo siinä vaiheessa ollut pitkään enemmän ystävyyssuhde kuin parisuhde. Silloin kuitenkin ajattelin, että hän oli se ihminen, jonka kanssa halusin loppuelämäni viettää, vaikka olimme molemmat tietoisia suhteen puutteista. Häät olivat ihanat ja mies kovin rakas, mutta suhde kaatui lopulta siihen, että en enää rakastanut itseäni sellaisena kuin siinä parisuhteessa olin. Enkä sitten enää lopulta häntäkään.

Lapsia

En ole koskaan halunnut lapsia, enkä etenkään olla äiti. Arvostan suunnattomasti niitä äitejä ja isiä, jotka kasvattavat lapsiaan rakkaudella ja rajoilla eheiksi ihmisiksi, mutta en koe vanhemman roolia omakseni enkä halua sitoutua lapsen kasvattamiseen. Jos M olisi halunnut isäksi, olisin ainakin yrittänyt todella kovasti muuttaa mieltäni, mutta koska hänkään ei halua lapsia, on vapaaehtoinen lapsettomuuteni ollut todella helppo valinta. Minusta on mukava seurata siskoni ja serkkujeni lasten kasvua sivusta, mutta minkäänlaista biologisen kellon tikitystä en ole kokenut koskaan.

Lemmikkejä

Lapsena meillä on ollut erinäisiä rakkaita lemmikkejä hamsterista kissoihin, mutta aikuisiällä en ole niitä halunnut itselleni. Tähän liittyy pitkälti sama tunne kuin lasten hankintaankin – en halua sitoutua lemmikkiin. Haluan voida liikkua vapaasti silloin kun siltä tuntuu, enkä koe mitään erityistä tarvetta lemmikin hankintaan. Monet eläimet ovat mielestäni järisyttävän suloisia ja rakastan työmatkaani, jonka varrella on kesäisin lehmiä, vuohia, hevosia ja monenlaisia lintuja, mutta ne eivät ole minun, ja se sopii minulle mainiosti.

Leikkauksia

Yksi suukirurginen toimenpide, jossa poistettiin hammas kirurginveistä käyttäen, joka oli kyllä aika ahdistavaa. Ei se miltään varsinaisesti tuntunut puudutuksen vuoksi, mutta veitsen mennessä suuhun kävi kyllä mielessä, että toivottavasti hammaslääkärillä on vakaa käsi. Sen lisäksi muutama pieni luomenpoisto, mutta ei mitään sen suurempaa.

Tatuointeja

Ei ainuttakaan. Pidän monia tatuointeja upeina (ja vielä useampia kamalina), ja jos kykenisin valitsemaan iholleni kuvan, jota uskoisin rakastavani vielä vuosienkin päästä, olisin varmasti sellaisen jo hankkinut. Mutta ailahtelevaisen itseni tuntien en ole halunnut sitoutua tatuointiinkaan. Tässä on ehkä jo aistittavissa aika perustavaa laatua oleva osa persoonallisuuttani…

Lävistyksiä

Molemmissa korvissa on kaksi reikää, joissa ei kuitenkaan enää nykyisin ole useinkaan koruja. Tykkään kyllä korvakoruista paljon, mutta jo monta vuotta sitten silloiset vakikorut tulehduttivat reiät jatkuvasti ihan yllättäen, enkä saanut millään tulehduksia muuten kuriin kuin ottamalla korut pois. Kokeilin monilla eri koruilla, mutta lopputulos oli aina sama, joten sitten en vaan enää jaksanut säätää niiden kanssa. Nykyisin käytän aina välillä yhden illan verran koruja, jos siltä tuntuu, ja sitten olen taas pitkään ilman.

Muuttoja

Sellaisia, joita muistan… Vain neljä merkittävää. Kai periaatteessa voisi laskea vaihto-oppilasvuoden Venezuelassa, kesätyön Ranskassa ja opiskelijavaihdon Australiassa, mutta ne olivat lopulta kuitenkin vain pitkiä reissuja. Ensimmäinen merkittävä muutto oli Raahesta Ouluun vuonna 2001 kun pääsin opiskelemaan yliopistoon. Eka oma kämppä, joka oli kyllä tosi rakas – tosin vain siihen asti, että vanhempieni kautta tutun vuokraisännän kanssa meni sukset ristiin. Sieltä muutin toiseen Oulun kämppään, jonka rakkaat vanhempani ostivat ja vuokrasivat minulle huomattavan edulliseen hintaan. Siellä asuin siihen asti, että muutin Tanskaan M:n silloiseen vuokrakaksioon, jossa elelimme varsin ahtaasti pari vuotta, kunnes ostimme tämän nykyisen rivarinpätkän reilut kaksi vuotta sitten. Tässä viihdymme hyvin edelleen, vaikka naapurit käyvätkin välillä hermoille.

Ampunut aseella

Aika monenlaisilla, itse asiassa. Erään parhaista ystävistäni isä on aseharrastaja, joten hänen opastuksellaan olemme käyneet ampumassa niin pistooleilla, kivääreillä kuin jopa konekiväärilläkin. Pidän ampumisesta, mutta oikeasti olen sitä mieltä, ettei ole kovinkaan montaa hyvää syytä omistaa aseita. Metsästys lienee niistä ainoa, toki viranomaiskäyttöä lukuun ottamatta. Ylipäänsä haluan elää yhteiskunnassa, jossa aseet ovat poikkeus, ei sääntö.

Ottanut lopputilin

Irtisanouduin edellisestä työpaikastani saatuani tämän nykyisen, mutta siihen ei liittynyt mitään sen kummempaa draamaa. Olen edelleen hyvissä väleissä entisten pomojeni kanssa.

Ollut saaressa

Olen, monestikin. Parhaita saarireissuja ovat varmasti olleet Hailuodon reissut rakkaan ystäväni E:n kanssa. Hänen perheellään on siellä mökki, jossa olemme käyneet monia, monia kertoja parantamassa maailmaa ja löytämässä sielunrauhaa metsästä ja merestä.

Autosi

En ole koskaan omistanut autoa. Olen kyllä ajanut vanhempieni kulloisiakin autoja siitä isovanhemmilta peritystä ruskeasta Mazda-vanhuksesta alkaen, jossa ei toiminut nopeusmittari eikä takapenkillä ollut turvavöitä, koska se oli peräisin ajalta, jolloin laki ei niitä vielä vaatinut… En kuitenkaan pidä ajamisesta ja jos voin valita, menen aina mieluummin pyörällä tai jonkun toisen kyydillä kuin ajan itse autoa. Tanskassa asuessani en ole ajanut autoa kertaakaan, vaikka M:n vanhemmat aina välillä tarjoavatkin siihen mahdollisuutta. Pitäisi varmasti yrittää pitää (vähäisiä) taitoja yllä, mutta täällä pelottavat erityisesti tosi nopeasti liikenteessä sujahtelevat pyöräilijät, joita en millään haluaisi tappaa vahingossa.

Ollut lentokoneessa

Monesti. Aikanaan matkustimme paljon perheen kanssa kun vielä asuin vanhempieni luona, ja sittemminkin lentomatkailua on tullut toki harrastettua. Nykyisin vähintään kerran-kaksi vuodessa tulee lennettyä Suomeen ja takaisin ihan olosuhteiden pakosta. Rakastan erityisesti nousua ja sitä kun lennetään pilvien yläpuolelle. Ylipäänsä olen suuri taivaan ja avaruuden fani, ja aikanaan jopa haaveilin lentäjän ammatista, jotta saisin olla taivaalla enemmän. Vaikka oikeasti ottaisin kyllä paljon mieluummin siivet selkään…

Onko joku itkenyt vuoksesi

On kyllä, niin onnesta kuin sydänsurustakin. Itkeminen on tärkeää.

Ollut rakastunut

Olen ollut niin onnekas, että olen saanut olla rakastunut ja rakastaa monia ihania ihmisiä tähän mennessä. Toistaiseksi vain yksi rakkaus on kestänyt parisuhteen tasolla, mutta jokaisessa niissä oli omat hienot hetkensä. Jokainen rakkaus on myös muuttanut minua. Rakkauden perässä olen mullistanut elämäni kerta toisensa jälkeen, eikä onneksi ainakaan vielä ole tarvinnut isommin katua.

Ollut ambulanssissa

Muistaakseni vain kerran, ja silloinkaan en ollut itse potilaana. Kokemus oli kaikin puolin hirveä, vaikka selvittiinkin säikähdyksellä ja ambulanssin henkilökunta oli ystävällistä ja asiansa osaavaa.

Luistellut

Joo, mutta lähinnä koululiikunnassa ja joskus satunnaisesti muuten. Ei mitään lempipuuhaa.

Surffannut

En ole edes kokeillut. Meri ei ole elementtini.

Ollut risteilyllä

Muistaakseni joskus kauan sitten, mutta ei siitä ole juurikaan muistikuvia. Tulen helposti merisairaaksi, joten sinänsä minkäänlainen veden päällä tapahtuva toiminta ei kauheasti kiinnosta. Risteilyistä tulee lähinnä mieleen buffet-ruokailu ja känninen örvellys – ei kiitos.

Ajanut moottoripyörää

En, enkä ole edes ollut jonkun toisen kyydissä. Mopon ja skootterin kyydissä kylläkin. Moottoripyörät viehättivät viimeksi teininä.

Ratsastanut hevosella

Lapsuudessa, joo. Legenda todella itsepäisestä Poni Ministä elää perheessämme edelleen.

Lähes kuollut

Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, josta olen ymmärtänyt jälkeenpäin, että olisi voinut käydä tosi huonosti, mutta en ole koskaan tiedostanut olevani aktiivisessa kuolemanvaarassa. Ylipäänsä oma kuolemani ei ole minua pelottava asia. Sen sijaan läheisteni kuolemaa pelkään hirvittävästi.

Ollut sairaalassa

Muistaakseni potilaana vain kerran, kun sairastuin lapsena kai jonkun ulkomaanmatkan yhteydessä salmonellaan. En pystynyt pitämään mitään sisällä päiväkausiin, joten lopulta jouduin sairaalaan nesteytettäväksi. Muistan pelänneeni, ettei oksennus mahtuisi kaarimaljaan, joten en uskaltanut enää oksentaa. Onneksi ei tarvinnut, ja taisin päästä jo seuraavana päivänä kotiin.

Suosikkihedelmä

Omena. Rakastan omenaa sen kaikissa muodoissa.

Aamu vai ilta

Aamu, mutta vain jos saan herätä silloin kun siltä tuntuu. Viikonloppuaamut ovat silkkaa luksusta, sillä vaikka heräämmekin yleensä viimeistään kahdeksan aikoihin, tuntuu se silti ihan erilaiselta kuin herätyskelloon herääminen arkisin. Aamuisin saan yleensä myös eniten aikaan, tai jos en saa, niin iltapäivä tai ilta harvoin parantavat tilannetta.

Lempiväri

Tunnetusti musta ei ole väri, mutta valitsen sen silti. Pidän kovasti myös petroolinsinisestä ja turkoosin eri sävyistä.

Viimeisin puhelu

Puhelimen muistin mukaan 9.11. vastasin pyöräliikkeestä tulleeseen puheluun pyöräni ollessa siellä huollossa. Tästä näemmekin, ettei puhelimessa puhuminen kuulu juuri arkeeni. Soitan äärimmäisen harvoin itse minnekään ja minulle soitetaan miltei yhtä harvoin. Ylipäänsä olen aika allerginen puhelimelle.

Viimeisin viesti

Juuri äsken M:ltä tuli tekstari töistä, jossa hän on poikkeuksellisesti yövuorossa Black Fridayn vuoksi: “Okay, food was good. :)”. Tämä oli viittaus siihen, että duunipaikka oli tällä kertaa satsannut “oikeaan ruokaan” pitsan sijaan, mikä harmitti häntä etukäteen, mutta ilmeisesti oikea ruoka olikin tällä kertaa yllättänyt positiivisesti.

Nähnyt jonkun kuolevan

Varsinaista kuoleman hetkeä en ole nähnyt. Muistaakseni ensimmäisen kerran näin kuolleen ihmisen 16-vuotiaana Venezuelassa, kun naapurin mummo kuoli, ja siellä on tapana pitää ruumiinvalvojaiset kotona avonaisine arkkuineen. Se oli aika vavahduttava kokemus, vaikka siihen mennessä olin jo menettänyt oman isomummuni ja isän puolen vaarin, joten kuolema sinänsä oli jo tullut vastaan. Toinen kerta oli parikymppisenä, kun läheinen ystäväni T kuoli. Silloin kävimme katsomassa hänen ruumistaan ystävieni kanssa hänen perheensä kutsumana. Hän näytti samalta kuin nukkuessaan, mikä oli aika aavemaista.

Kahvi vai tee

Molemmat. Juon molempia päivittäin ja nautin suunnattomasti.

Paras piirakka

Omenapiirakka, mutta myös mansikka-Brita on jumalaista ja pullataikinaan leivottua mustikkapiirakkaa on täällä ikävä.

Kissa vai koira

Kissa. En ole tippaakaan koiraihminen, vaan pidän todella rasittavana koirien jatkuvaa miellyttämisen halua. Give me my space. Myös kuolaaminen ja etenkin kasvojen nuoleminen ovat kutakuinkin vastenmielisintä ikinä.

Paras vuodenaika

Se ohikiitävä hetki kun kesä taittuu syksyyn, mutta ei vielä muutu synkäksi ja sateiseksi. Kesän kuumuus on rauhoittunut, mutta vielä tarkenee ilman takkia. Lehdet alkavat kellertyä, mutta pysyvät vielä puissa. Illat pimenevät tähtitaivaaksi, mutta aamut ovat valoisia. Ensi vuonna taas!