No joo. Kauhea stressi saada kämppä kuntoon ja hirveä jännitys kun se viimein laitettiin myyntiin ja sitten… Ei yhtään mitään. Ei ainuttakaan yhteydenottoa. Eikä edes mitään tapaa seurata ihmisten kiinnostusta itse ilmoitusta kohtaan, koska se on “pöytälaatikossa”, eikä siis julkisesti nähtävillä. Koko tämän pöytälaatikkojutun piti olla tapa löytää ne ostajat, jotka ovat kiinnostuneita nimenomaan tämän alueen tällaisista asunnoista, mutta nähtävästi sellaisia ei ole. Tai sitten mulla ei ole kärsivällisyyttä odotella, että ne jaksaisivat aktivoitua.

Meiltä puuttuu edelleen yksi vakuutusasiakirja, joka vaaditaan asunnon myyntiin. M on kysellyt sitä nyt jo pariin otteeseen taloyhtiöltä ja he ovat kuulemma pyytäneet sitä edelleen vakuutusyhtiöltä, mutta parin viikon odottelun jälkeen sitä ei ole vieläkään saatu. En tiedä estääkö se meitä julkaisemasta myynti-ilmoitusta laajemmin, mutta jos ei, niin sitten ensi viikolla mennään julkimyyntiin. Jotain vipinää tähän touhuun on joka tapauksessa saatava.

Sentään jotain mukavaakin kuuluu. Täytin aiemmin tällä viikolla 44 ja sain M:ltä lahjaksi viidennen hyrrän, joka täydentää mun kokoelman (se on tuo keskimmäinen):

Vasemmalta oikealle: volframi (60 g), red gold mokume-gane (kupari & sinkki, 31 g), musta zirkonium (23 g), titaani mokume-gane (16 g) ja magnesium (6 g)

Ihastuin ForeverSpinin hyrriin joitain vuosia sitten kun törmäsin niihin sattumalta netissä. Niissä yhdistyy monta sellaista asiaa, jotka jostain syystä puhuttelee mua: ne on esineinä kauniita ja kestää käyttöä periaatteessa ikuisesti, niiden pyörittäminen on sekä helppoa että vaikeaa ja niiden liikkeessä on jotain hypnoottisen rauhoittavaa. Samalla on myönnettävä, että ne on kalliita turhakkeita, joita kukaan ei oikeasti tarvi mihinkään, mutta niiden olemassaolo mun työpöydällä ilahduttaa mua jatkuvasti ja pyörittelen niitä jos en ihan päivittäin, niin ainakin viikottain. Jokainen niistä on lahja M:ltä, joten niillä on siksikin erityistä tunnearvoa.

Kokoelman ensimmäinen oli sini-violetti mokume-gane, jonka sain kosinnan yhteydessä sormuksen sijaan kesällä 2022. M viisaana miehenä ymmärsi, ettei näin krantulle osteta sormusta sokkona, joten hän valitsi kihlaksi toisenlaisen, varmemmin mieluisen esineen. Ja hyvin valitsikin! Se on edelleen mun suosikki, vaikka kevyenä hyrränä se pyörii lyhyemmän aikaa kuin painavammat versiot. Titaanihyrrästä lähtien olen saanut uuden hyrrän melkein joka joulu- ja synttärilahjaksi, mutta nyt telineeseen ei mahdu enää enempää, joten nähtäväksi jää, mitä tämä joulu tuo tullessaan. Kaupan valikoimasta löytyisi vielä muutama eripainoinen vaihtoehto, joiden himoitsemista voisin perustella muutenkin kuin pelkästään esteettisistä syistä…

Varsinainen synttäripäivä meni monenlaisia ilahduttavia onnitteluja lukuun ottamatta arkisesti töissä. Juhlistimme sitä vähän vahingossa etukäteen sushin merkeissä pari viikkoa sitten, kun kaverini kanssa sopimat päivällistreffit peruuntuivat yllättäen ja M lähti kaverin sijasta mukaani, ettei tarvinnut yrittää perua pöytävarausta lyhyellä varoitusajalla. Ensi viikonlopulle on puolestaan kutsuttu Tanskan perhettä kakkukahveille, kuten tapana on. Ja siinäpä se, juuri sopivan kokoiset synttärit mulle.