Koko tämän prosessin ajan etenkin kollegoilta on tullut kommenttia tyyliin “voi miten hauskaa ja jännittävää”, ja tänään viimein joku kysyi jopa, että olemmeko kenties jo muuttaneet. No ei olla, eikä toistaiseksi myöskään ole ollut erityisen hauskaa, joskin välillä kyllä jännittävää. Tai ainakin huomattavan stressaavaa. En oikein jaksa ymmärtää, miten kenenkään mielestä käytännössä elinikäisen lainan ottaminen, remontin suunnitteleminen ja toteuttaminen sekä muuttaminen voi olla “hauskaa”. Missään tapauksessa se ei ainakaan ole nopeaa, joten tässä vaiheessa varsinaisesta muuttamisesta voi vain haaveilla. Sikäli kun siinä on jotain haaveiltavaa ylipäänsä.
No joo. Kunhan tässä kiukuttelen kun koko ajan väsyttää ja jatkuvasti tulee eteen jotain sitomattomia langanpäitä, joiden viimeistelemisestä kummallakaan meistä ei ole mitään hajua. Ympärillä on lauma kaikenlaisia asiantuntijoita, joille tämä kaikki on varmasti niin arkipäiväistä, ettei kenellekään tule edes mieleen, ettei meille olisi kaikki selvää. Ja toki olemme kyselleet sen minkä olemme tajunneet kysyä, mutta jotenkin vain tuntuu, että tämä kaikki olisi onnistunut paljon vähemmällä stressaamisella jos joku olisi heti alussa istuttanut meidät alas ja sanonut, että tässä lista niistä asioista mitä asuntoa ostaessa pitää tehdä, ja tässä aikajana siitä, mihin voitte varautua kussakin kohdassa. Sen sijaan meille tulee jatkuvasti yhteydenottoja sieltä sun täältä eikä ainakaan meillä ole minkäänlaista pitävää kokonaiskuvaa siitä, missä kulloinkin ollaan menossa.
Avaimet saadaan käteen siis joko huomenna tai ylihuomenna, lähteestä riippuen. Huomenna me emme niitä voi ottaa vastaan, koska silloin jo solmittu asunnonomistajan vakuutus raukeaa, sillä sen alkamispäivämäärä on 1. lokakuuta. Meidän käsityksemme mukaan avainten luovutus sovittiin lauantaille klo 12, mutta ilmeisesti kiinteistönvälittäjän käsitys asiasta on erilainen, ja tässä sitä nyt sitten torstai-iltana kello 20:45 istutaan ja mietitään, että mitäköhän huomenna tapahtuu.
Kävi miten kävi, ensi viikolla on ensimmäinen tapaaminen ainakin yhden potentiaalisen remonttifirman kanssa, ja sen jälkeen pääsemme toivottavasti siihen pisteeseen, että varsinaisen muuttoajankohdan uskaltaa lyödä lukkoon. Ehkä. Jos hyvin käy.
Mainitsinko, että aavistuksen verran stressaa?
Virpi Honkala
Kun olimme aloittamassa ensimmäisen kerran nykyisen kotimme remonttia v. 86 ja olimme sopineet kirvesmiehen = koko remontin toteuttajan kanssa ajankohdasta ja kaikista toimenpiteistä, hän liukastui parkettilakkaan jossain muualla ja sai reisimurtuman. Asuntomme oli myyty ja pois piti muuttaa kuukauden kuluttua. Että stressiä?? Teimme itse remontin – tosin paikalle auton takapenkillä haalatun kirvesmiehen ohjauksessa – liittokin kesti (nyt jo 40 vuotta), enkä joutunut seinän ja tapetin väliin vaikka se välillä uhkaavalta näyttikin… Asiat järjestyvät.
E
Ihana mama. <3
Mikko-veli
Hiukan tuntuu olevan stressiä ilmassa melkein kaikilla kavereilla. Toivottavasti asiat järjestyvät piakkoin parhain päin. Onnea uuteen kotiin joka tapauksessa.
(Mulle Kela lähetti perjantain kunniaksi kivan bonusyllärin: “Kela on takaajana maksanut opintolainasi pankille ja perii nyt velan sinulta. Maksa koko summa korkoineen 27.10. mennessä…” Että hyvää syntymäpäivää vaan.)
E
Voi apua :( Toivottavasti laina-asia järjestyy jollain tapaa! <3
Pitänee tuon mun kitinäpostauksen jälkeen kirjoittaa vähän asiallisempi teksti piakkoin, kun täällä päässä asiat järjestyivät jo parhain päin, ja just nyt stressaa vähän vähemmän.