Month: May 2017

Äiti

Äitienpäivästäkin johtuen olen tänään ajatellut äitiäni erityisen paljon. Luin Imagessa olleen kirjailija Karl Ove Knausgårdin kirjoittaman kovin kuvauksellisen ja mietteliään jutun tapaamisestaan neurokirurgi Henry Marshin kanssa, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Äitini ei tietääkseni ole koskaan leikannut aivoja, mutta kirurgi hän yhtä kaikki on, joskin nykyisin jo eläkkeellä.

Vanhempieni lääkäriys on aina ollut iso osa perhe-elämäämme, vaikka töiden yksityiskohdat jäivätkin toki töihin. Ei meillä koskaan puhuttu sen kummemmin onnistuneista kuin epäonnistuneistakaan leikkauksista, mutta joskus muistan isän olleen erityisen suojelevainen äitiä kohtaan, kun töissä oli tapahtunut jotain vaikeaa, mistä ei voinut kertoa.

Ei sillä, että äitini olisi suojelua tarvitseva ihminen. Vahvempaa ihmistä on vaikea kuvitella. Luulen perineeni monet suojamuurini ja vakauden käsitellä tunnekuohujani äidiltäni. Äiti on myös huikean positiivinen ihminen, joka jaksaa löytää keinot jatkaa eteenpäin vaikka mitä tulisi eteen. Sitä periksiantamattomuutta ja peruspositiivisuutta uskon perineeni myös. Sosiaalisena kameleonttina äiti tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ja hänessä on jotain erityistä hurmaavuutta, joka tekee hänestä helposti lähestyttävän ja viehättävän.

Toisaalta häntä on vaikea oppia tuntemaan, sillä äitini ei helposti päästä ihmisiä lähelleen. Samaa piirrettä löytyy minustakin, joten sen ymmärtäminen ei ole ollut vaikeaa. Meidän perheessämme tunnetaan syvästi, mutta ne kuohut ovat useimmiten piilossa, kaukana pinnan alla. Silloin  kun ne eivät suostu pysymään siellä, on äitini useimmiten rauhanrakentaja.

Äitini on antanut minulle ja siskolleni vastustamattoman tahdon ja kallisarvoisen tavan kokea maailma rajattomana paikkana. Vanhemmiltani olemme saaneet siivet, jotka kantavat kaikissa tuulissa. Siitä – ja kaikesta muustakin – olen pohjattoman kiitollinen.

Introvertti suosittelee

Nyt tuli tehtyä sellainen hankinta, että on pakko hehkuttaa, mutta ensin on syytä hieman taustoittaa. Töissä meillä on avokonttori, jonka jaan tanskalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten asiakaspalvelijakollegojeni, tiimin enemmän tai vähemmän virallisen vetäjän sekä lähimmän esimiehemme kanssa. Lisäksi samassa suuressa huoneessa on IT-puolen pojat, joista ei usein kuulu päivän mittaan mitään. Kollegoista sen sijaan kuuluu etenkin puhelinten soidessa mutta muutenkin, koska olemme aika puheliasta ja välillä riehakastakin porukkaa. Sanottakoon heti alkuun, että tykkään kollegoistani valtavasti, ja enimmäkseen meillä on älyttömän hauskaa keskenämme.

Sitten se mutta. Ensinnäkin olen aika vahvasti introvertti tapaus, eli lataudun yksin ollessani ja käytän virtaa silloin kun olen muiden ihmisten seurassa. Toisekseen teen asiakaspalvelun lisäksi huomattavan paljon työtä erilaisten tekstien kanssa, eli suurimman osan päivästä käännän tekstejä tanskasta suomeksi, ja siihen päälle teen keskittymistä vaativaa AdWords-optimointia ja muuta mainontaan liittyvää duunia. Näin ollen häly käy välillä hermoille, kun pitäisi saada keskittyä kunnolla. Alusta asti minulla on ollut työn puolesta käytössä kohtuullisen hyvät kuulokkeet, joiden kautta voi kuunnella musiikkia työn ohessa ja jotka myös blokkaavat jonkin verran taustahälyä, mutta olen monesti miettinyt, etteivät ne silti ehkä ole parhaat mahdolliset apuvälineet tilanteeseeni.

Niinpä tein vähän taustatutkimusta, säästin rahaa ja viimeisimmän palkan pamahtaessa tilille laitoin viimein tilauksen menemään. Eilen sain käsiini ihanat, hopeanväriset Bose QuietComfort 35 -kuulokkeet, ja tänään kokeilin niitä ensimmäistä kertaa töissä. Ero aiempaan oli aivan uskomaton. Vastamelu yhdistettynä hyvään musiikkiin sai kollegojen puheensorinan haipumaan jonnekin tajuntani ulottumattomiin aina kun kuulokkeet olivat päässä. Käytin niitä miltei koko päivän lounasta ja yhtä puolen tunnin palaveria lukuun ottamatta, ja päivän päätteeksi akkua oli edelleen jäljellä 90%. Ne ovat niin mukavat ettei niiden pitäminen haittaa yhtään, ja parhainta kaikesta, päivän päätteeksi olin aivan yhtä virkeä kuin päivän aloittaessani. Normaali iltapäivän väsähdys jäi kokonaan tulematta, en hyppinyt neuroottisesti eri työtehtävien välillä jatkuvasti niin kuin usein tahtoo tapahtua, ja sain paljon aikaan.

Ainoa ongelma kuulokkeiden kanssa oli se, etten saanut niitä millään yhdistettyä työläppäriini Bluetoothin kautta, vaan päädyin kuuntelemaan musiikkia kännykän kautta koko päivän. Pitää vielä yrittää säätää läppärin asetusten kanssa jossain vaiheessa, josko saisin ongelman ratkaistua, mutta eipä tuosta suurta vaivaa ollut. Langattomat kuulokkeet kulkevat näppärästi mukana ja jos akku sattuu loppumaan, voi ne kytkeä johdolla kiinni kännykkään tai tietokoneeseen, jolloin ne toimivat tavallisina kuulokkeina ilman vastamelutoimintoa. Lisäksi niissä on mikrofoni, joten jos puhelin sattuu soimaan, voi siihen vastata kuulokkeissa olevalla painikkeella ilman että niitä tarvitsee ottaa pois puhelun ajaksi.

Ei voi muuta sanoa kuin että suosittelen lämpimästi. Kalliithan ne kyllä on, mutta minulle ainakin kevyesti hintansa arvoiset.

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén